Karli

Burning Voices

Dokumentti, esituotannossa
Pituus: 60 min
Alustava ensi-ilta: maaliskuu 2019
Tuotanto: Ilokuva, Naukkarinen & Co
Ohjaus: Pirjo Ojala

Logline

  • Millaista on olla yhtä aikaa sekä näkyvä että näkymätön?
    Tanssin kautta Burning Voices heijastaa kolmen, eri puolilla maailmaa asuvan happoväkivallan uhrin kokemuksia heidän etsiessään uutta identiteettiä.

Synopsis

  • Deus, Karli, Mehwish. Mies, nainen, transsukupuolinen. Uganda, Yhdysvallat, Pakistan. Heidän elämänsä ovat erilaiset mutta heitä yhdistää yksi asia. Jokainen on joutunut happoväkivallan uhriksi. Sillä hetkellä heidän elämänsä muuttui peruuttamattomasti.
  • ”Olenko kuollut?” Elokuva alkaa happohyökkäyksestä ja sen kaari myötäilee traumasta selviytymisen kaarta: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe sekä uudelleensuuntautuminen. Elokuva tutkii tunteita ja kysymyksiä joita selviytymisen eri vaiheet ovat herättäneet. Raa’asta kivusta ymmärryksen ja vastausten etsimiseen, painajaisten kautta ensimmäiseen peilikuvan näkemiseen, piileskelystä ja katkeruudesta itsensä hyväksymiseen ja ensimmäisen askeleen ottamiseksi takaisin yhteiskuntaan – ja tajuta, että matka on vasta alussa. Kuinka tulla jälleen osaksi yhteiskuntaa, kun oma trauma näkyy kaikille?

 

  • Mikä on ulkonäön merkitys, oman katseen sekä muiden? Miksi ulkonäön menetys tuhoaa elämän, eikö ihmisillä ole muuta arvoa kuin heidän ulkoinen kauneutensa?

    Kolmen päähenkilön tarinat vuorottelevat ja soljuvat yhdessä, liikkuen menneisyydestä nykyhetkeen. Burning Voices yhdistää tanssia, haastatteluja, abstrakteja kuvia ja kuvia arjesta monikerroksiseksi elokuvaksi, pohtien väkivallasta selviytymisen ja identiteetin rakentamisen monimutkaisuutta. Pohdinnat laajenevat henkilökohtaisesta tutkistelusta laajemmaksi – identiteetin rakentamisesta sukupuolen ja kulttuuriperimän sisällä siihen, kuinka ulkonäkö ja kauneuden määritelmä ovat yhteyksissä happoväkivallan lopettamiseen.
Mehwish

 

Päähenkilöt

Deus, 34 vuotta, Uganda.

Eräänä aamuna vuonna 2010 Deus oli lähdössä töihin, kun hänen ex-tyttöystävänsä heitti happoa hänen päälleen. Hän menetti työnsä kirjanpitäjänä avustusjärjestössä eikä uuden työn saaminen ole helppoa, varsinkaan kun Deus joutui myös päälleajon uhriksi vuonna 2014 ja menetti toisen jalkansa. Nyt hän suunnittelee talon rakentamista vaimonsa kanssa ja haaveilee jatko-opinnoista.

”It will be one day.”
Deus
Karli

Karli, 34 vuotta, Yhdysvallat.

Karlin kimppuun hyökättiin kahdesti vuonna 2006, kostoksi hänen silloiselle poikaystävälleen. Karli ei tiennyt tämän sekaantuneen rikollisiin puuhiin. Ensin kolme miestä pahoinpiteli ja yritti kidnapata hänet. Pari kuukautta myöhemmin kaksi naista heitti happoa hänen päälleen. Nykyään Karlilla on viisivuotias poika ja hän työskentelee aktiivisesti happoväkivaltaa vastaan.

”I earned my stripes.”

Mehwish, 29 vuotta, Pakistan.

Pakkomielteinen ihailija heitti Mehwishin päälle happoa vuonna 2002 tämän ollessa vasta teini-ikäinen. Mehwish työskenteli häätanssijana ja asui transvestiittien kanssa. Eräänä yönä hän meni nukkumaan ja heräsi sairaalassa, sokeana. Vuosien kotona piileskelyn jälkeen Mehwish palasi elämään musiikin ja tanssin avulla.

”I have a life to live. If you don’t have any humour in life, you’ll be dead.”

Mehwish

 

Tausta

Happoväkivallan uhrien parissa toimiva järjestö Acid Survivors Trust International (ASTI) on arvioinut maailmassa tapahtuvan vuosittain noin 1500 happohyökkäystä. Luku perustuu raportoitujen tapausten määrään, ja koska happoväkivalta on piilossa oleva väkivallan muoto, todellinen tapausten lukumäärä on todennäköisesti paljon suurempi. Uhreista arviolta 80 % on naisia ja lapsia, joskin myös eroja eri alueiden välillä on: esimerkiksi Ugandassa 43 % uhreista on miehiä. Usein kyse on kostosta tai mustasukkaisuudesta, syy voi olla myös poliittinen tai liike-elämään liittyvä. Happoväkivalta korreloi sukupuolten välisen epätasa-arvon, syövyttävien aineiden edullisuuden ja helpon saatavuuden sekä hyökkääjien tuomitsemattomuuden kanssa. Hyökkäys aiheuttaa vakavia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia traumoja. Happoväkivalta on maailmanlaajuinen ongelma eikä se koske tiettyä rotua, uskontoa tai maantieteellistä sijaintia.

Tuotantoyhtiö

    Tuotantoyhtiö Ilokuva, Naukkarinen & Co on dokumentti- ja animaatioelokuviin keskittyvä elokuvatuotantoyhtiö. Ilokuvan perustivat Lasse Naukkarinen ja Eila Hutri vuonna 1980. Heidän poikansa, tuottaja ja äänisuunnittelija Leo Naukkarinen tuli mukaan toimintaan vuonna 2009. Ilokuva on tuottanut yli 30 dokumenttielokuvaa ja kokeellista lyhytelokuvaa.

    Monet heidän palkituista dokumenteistaan ovat käsitelleet kulttuuria ja yhteiskunnallisia aiheita. Ilokuvalle tärkeimpiä arvoja ovatkin ilmaisun rikkaus, eettisyys ja moninarvoisuus sekä yhteiskunnallisuus.

Deus

Kehittely

    Kehittely

Tukijat

    Tukijat

 

    Tukijat